|
Aikido on vanhoista japanilaisista taistelutaidoista kehitetty itsepuolustusmenetelmä. Aikidotekniikoiden päämääränä ei ole vastustajan vahingoittaminen, vaan hyökkääjän hyökkäyshalun poistaminen. Aikidon filosofian mukaan hyökkääjän voimaa ei vastusteta voimalla, vaan hyökkääjän liike-energiaa ohjataan ympyräliikkeen avulla, joka lopulta käännetään hyökkääjää itseään vastaan. Aikidotekniikat ovat pehmeitä ja ne noudattavat kehon luonnollisia liikeratoja. Heitto-, nivellukko- ja sidontatekniikoita harjoitellaan useista erilaisista hyökkäysmuodoista; tartunnoista, lyönneistä ja potkuista. Aikidotekniikoita tehdään myös asehyökkäyksiin ja aseilla harjoitellaan joko pareittain tai yksin tehtävinä katoina (muodollisina harjoituksina. Aikidossa käytettävät aseet ovat puinen bokken (miekka), jo (128 cm pitkä keppi) ja tanto (puukko).
Aikidossa kuten muissakin budolajeissa henkinen kasvu kulkee käsikädessä fyysisen tekniikan oppimisen kanssa.
Aikido-sanan ensimmäinen tavu "ai" tarkoittaa harmoniaa ja sopusointua. Toinen tavu "ki" usein käännetään elämänvoimaksi tai universaaliksi energiaksi ja kolmas tavu "do" merkitsee henkistä tietä, elämäntapaa. Aikido voidaan siis suomentaa "harmonisen voiman tie".
Aikidon syntyhistoriaa voidaan pitää samana kuin lajin perustajan, Morihei Ueshiban (1883 - 1969). Morihei Ueshiba, O-Sensei, halusi luoda "Todellisen Budon". joka opettaisi harjoittajansa elämään sopusoinnussa itsensä ja muiden ihmisten kanssa. O-sensei harjoitteli monia vanhoja taistelutaitoja, joista tärkeimpiä olivat Daitoryu-(aiki) jujutsu ja Kashima shinto ryu- miekkakoulu. Aikidon henkinen ja filosofinen puoli on saanut vaikutteita erityisesti Ueshiban kiinnostuksesta omoto-kyo-shintolaisuuteen. Näiden taitojen ja tietojen pohjalta Morihei Ueshiba kehitti lajin, joka sai virallisesti nimekseen "aikido" vuonna 1942, mutta juuriltaan aikido pohjautuu vanhoihin samurai-taitoihin ja sen historiaa voidaan tätä kautta jäljittää 1100-luvulle saakka.
Aikidon tekninen puoli on paljolti peräisin Daito-ryusta ja henkinen, filosofinen puoli taas idän uskonnoista. Aikido ei ole uskonto eikä harjoittelu sisällä uskonnollisia elementtejä. Sen sijaan kuten muissakin budo-lajeissa, aikidon harjoittelijat noudattavat tiettyjä muodollisia tapoja, jotka ovat suurelta osin peräisin Japanin kulttuurista. Näitä tapoja ovat esim. kumarrukset ja aikidossa käytettävät japaninkieliset tervehdykset ja termit. Aikidossa käytettävä hakama-housuhame kertoo myös siitä, että lajin juuret ovat tiukasti bushidossa. Kohteliaisuus ja toisten huomioiminen ovat elementtejä, jotka kuuluvat budolajien harrastajille.
Aikido poikkeaa muista Budolajeista siinä, että aikidossa ei kilpailla. Ainoa kilpailu, joka käydään, on harjoittelijan kilpailu oman itsensä kanssa. Jokainen harjoittelija ottaa mittaa itsestään ja edistyy muiden harjoittelijoiden avustuksella.
Lajin perustaja Morihei Ueshiba vastusti kilpailemista ja hän perusteli mielipiteensä sillä, että kilpailu synnyttää aina vihollissuhteen; kun joku häviää kilpailussa toiselle, ryhtyy hävinnyt osapuoli harjoittelemaan entistä ahkerammin voittaakseen ja lyödäkseen henkilön jolle hän hävisi. Syntyy eräänlainen vihollisuussuhde, joka sotii aikidon filosofiaa vastaan.
Vaikka aikidossa ei kilpailla, on lajissa voimassa vyöarvojärjestelmä, jolla voidaan mitata edistymistä. Peruskurssin päätteeksi suoritetaan ensimmäinen vyöarvo, joka on 6. kyu. Junioreiden vyöarvot poikkeavat hieman tästä.
Vyöarvoja suoritetaan vyökoetilaisuuksissa portaittain kuitenkin siten, että viimeinen suoritettava vyöarvo on 4.dan. Vyöarvot on jaettu oppilas- (6.-1. kyu) ja opettaja-asteisiin (1.-10. dan). Aikidossa on vain kolme vyöväriä; valkoinen, ruskea ja musta. Lisäksi ns. vanhemmat harjoittelijat saavat käyttää harjoittelupuvun päälle puettavaa perinteistä japanilaista housuhametta, hakamaa, joka on väriltään musta tai tummansininen. Dan-arvon saavuttaneiden tulisi aina käyttää hakamaa.
Vyöarvot ja -värit menevät aikidossa seuraavasti:
Yukyusha - kyu-arvon haltija:
6.-4. kyu valkoinen vyö
3.-1. kyu valkoinen vyö + hakama, ruskea vyö + hakama tai vain ruskea vyö
Yudansha - dan-arvon haltija:
1.-10. dan musta vyö ja hakama
1960-luvulla Hombu-do jolta (aikidon pääpaikka Tokiossa) lähti useita aikidon opettajia maailmalle levittämään aikidoharrastusta. Yksi näistä opettajista oli vuonna 1966 Ruotsiin saapunut Tochikazu Ichimura. Suomeen aikido rantautui Ichimuran myötä vuonna 1970. Ichimura-senseistä tuli tuolloin Suomen aikidon tärkein opetta ja moniksi vuosiksi.
Ichimura-sensein palattua Japaniin 1986 tärkeimmät japanilaiset opettajat ovat olleet Endo-sensei 8.dan, Kobayashi-sensei 8.dan ja Igarashi-sensei 7.dan.
Nykyään aikidoa voi harjoitella useilla paikkakunnilla eri puolella Suomea. Seuroja on hieman yli 50 ja lajin harrastajia noin kolme ja puoli tuhatta. Korkein suomalainen aikidovyöarvo on tällä hetkellä 6.dan ja 5.dan-arvoja on muutamia.
Sandokai ry on tehnyt yhteistoimintaa vuodesta 1987 Endo-shihanin 8. dan Aikikai kanssa.
Lisää tietoa aikidosta ja seuroista löydät Suomen aikidoliiton sivuilta.