Vapaa käännös ja hieman omien kokemusten mukaan muutettu teksti Vanadis Aikidoklubin Magnus Cederin Japanin matkaohjeista.
- Timo Patterson, 2003 -
Matkustaminen ja harjoitteleminen Japanissa on useimpien aikidoa harrastavien haaveena. Tänä vuonna minulla oli mahdollisuus tehdä matka Aikidon syntysijoille Japaniin. Toivottavasti tämä ei jää viimeiseksi.
Treenaamisen kannalta "must" on käydä Hombudojolla, mutta omalta kohdaltani pääpaino oli kumminkin vierailu Endo-sensein kevätseminaarissa toukokuun alussa. Kyseiseen seminaariin on osallistunut japanilaisten lisäksi myös sensein oppilaita muualta maailmasta. Tänä vuonna oli ikään kuin välivuosi, koska ensi vuonna sensein Saku-dojo täyttää kymmenen vuotta ja moni varmaan on ajoittanut reissunsa tulevaksi vuodeksi. Yksi matkustaen ei pääse hyödyntämään ryhmäalennuksia, mutta tällä kertaa sain edullisen lennon ja myös yhdistettyä hieman työasioita reissuun, joten matka muodostui hieman edullisemmaksi kuin ilman em. asioita. Yritän oheen laittaa asioita, joita kannattaa ottaa huomioon, kun suunnittelee omaa matkaansa Japaniin. Japanin jenin kurssi on tällä hetkellä noin 100yen=0,8€.
Tässä referoin Magnuksen tekstiä, koska minulla ei ole kokemusta muista vuodenajoita, kuin tästä toukokuusta. Eli hänen mukaansa paras aika vuodesta matkustamiseen on kevät tai syksy. Huhtikuun loppu ja toukokuun alku tuntuivat sopivalta tällä kertaa minulle, koska lämpötila oli 10-25 astetta. Kosteus Tokiossa oli runsaampaa, kuin tyypillisesti Suomessa, joten hikoaminen lämpimänä päivänä on runsaampaa. Seminaarin aikana oli sellaiset lämpimät 24-28 astetta, joten piti huolehtia riittävästä veden saannista.
Lentoja Japaniin tarjoavat monet lentoyhtiöt. Suoraan Helsingistä pääsee Finnairilla, mutta se ei ainakaan tällä kertaa ollut halvin vaikkakin nopein, vaan tein reissun saksalaisen Lufthansan siivin mennessä Frankfurtin ja tullessa Münchenin kautta. Tein vertailuja Ebookerin nettisivuilla ja lentolipun hinnaksi olisi sitä kautta tullut noin 1000€. Mikäli yhteys on Keski-Euroopan kautta niin kannattaa varautua varsin pitkään matkustamiseen, koska ensimmäinen "hyppy" on 2-3 tuntia ja sitten jatkoyhteys vähintään tunnin odottamisen jälkeen on 10-12 tuntia. Näin laskien Naritaan pääsee n. 16-17 tunnissa. Eri lentomahdollisuudet kannattaa tarkistaa matkatoimistosta.
Mikäli haluaa matkustaa Japanissa enemmänkin junalla kannattaa tutustua JR-passin tarjoamiin mahdollisuuksiin. Kyseinen passi on lunastettava ennen lähtöä matkatoimistosta ja muutetaan lipuksi sitten esim. Naritassa olevassa JR-pisteessä. Itselläni oli passi joka oikeutti kaikkien junien ja muutaman lautankin (jos olisin käyttänyt) käyttöön rajattomasti viikon ajan. Muuten junat ovat varsin kalliita (väli Narita-Sakudaira 9600yen eli vajaa 80€)
Lentokentällä menee hetki passi ja maahantulomuodollisuuksissa. Sitten junalla pääsee noin puolessatoista tunnissa Shinjukun asemalle N'EX junalla. Shinjuku on lähellä Hombu dojoa. Shinjukun asemalta Hombulle tai Tokyo Business Hotelliin kannattaa mennä taksilla. Jopa takseilla on hieman ongelmia löytää osoitteita puhumattakaan siitä, että itse yrittäisi löytää matkatavaroiden kera oikeaan osoitteeseen. Matka ei ole pitkä, joten hotellista tai Hombulta kyllä kävelee Shinjukun asemalle10-20 minuutissa riippuen siitä kummasta on lähdössä.
Hombu-dojon harjoitusmaksu oli muistaakseni päivältä n. 1500yen. Jätin passin Hombun respaan ja aamuharjoituksessa Doshu tuli kysymään oliko minä Suomesta. Hän ilmeisesti tutkaisee ennen harjoituksen vetoa, ketä paikalle on tullut. Japanilaiseen tapaan pitää jalkineet jättää respan viereen alimpaan kerrokseen. Sukkasillaan (ei sandaaleitakaan) pitää nousta kolmanteen kerrokseen, missä dojo on. Siellä on miesten pukuhuone. Pukuhuoneessa on kolikkopantilla toimivia lokerikkoja ja vaatimattomat suihkutilat. Pukuhuoneen takaosasta on pienehkö käynti dojoon, jota kaikki harjoittelijat käyttävät. Sensei saapuu (ja naiset) dojon isosta ovesta. Kaikki liikkuminen paljain jaloin ilman sandaaleja. Suihkut ovat kylmät, joten mielyttävyyden kannalta kannattaa ehkä käydä suihkussa hotellissa.
Hombulta hotellille kävelee kymmenessä minuutissa (kunhan tien tietää). Tokio Business Hotell on siisti, hieman vaatimaton hotelli kuitenkin kaikilla tarvittavilla ominaisuuksilla. Hotellihuoneessani ei ollut vessaa, vaan se oli käytävällä. Suihkunkäyttömahdollisuus ja kuumavesiallas olivat kellarikerroksessa. Kylpykäyttäytymisessä kannattaa yrittää seurata paikallisten esimerkkiä. Kuuma-allas on joka tapauksessa mukava treenin jälkeen. Huoneen hinta oli 5600yen. Hinnassa on monta vaihtoehtoa. Yksin parihuoneessa majoittuen maksaa yöpymisestä hieman vähemmän. Aamiaisesta maksaa erikseen. Pitää huomioida, että hotellihuoneeseen ei pääse klo 10 ja 16 välillä. Sen ajan pitää viettää jossakin. Tutustumalla metro/junajärjestelmään voi seikkailla katsomaan nähtävyyksiä. Itselläni ei tällä kertaa ollut siihen aikaa. Mikäli tuliaisia haluaa viedä kotiin esim. elektroniikkaa, niin se kannattaa hankkia Tokiosta. Saku ei ole ehkä kaikkien parhaimpia tuliaisten ostopaikkoja. Nähtävyyksien suhteen kannattaa jo täällä Suomessa hieman tutustua matkaoppaiden tarjoamiin mahdollisuuksiin.
Juotavaa löytyy melkein joka talon kupeessa olevista automaateista. Syömisen hankkiminen on ehkä hieman vaikeampaa, menú:t ovat paikallisella murteella. Sormella osoittamalla saa kyllä jotakin, mutta yllätyksiltä tuskin välttyy. Ainakin asemilla myydään lounaslaatikkoja 1000yenin molemmin puolin. Ko. ateria on tietysti kylmä, mutta sillä täyttää hätätilanteessa kyllä vatsan. Ateria normaalissa ravintolassa voi olla 1000-3000yen ilman mitään ihmeellistä.
Yksin matkustaessa Sakuun pääsee parhaiten junalla. Shinjukusta ei Sakuun pääse suoraan vaan junat lähtevät Tokyon asemalta. Nagana Shinkansenilla matka on n.75 minuuttia. Suosittelen paikan varaamista. Kokeilin myös ilman paikan varausta ruuhka-aikaan ja sain seisoa koko matkan Sakudairaan. Olo oli kuin sillillä purkissa, eikä junassa mikään kylmäkään ollut. Sakudairan asemalta jatko hieman riippuu siitä onko menossa hotellimajoitukseen vai majoittuuko sensein dojolla. Itse sain kyydin Ariga-sanilta Sakudairan asemalta dojolle, missä nukuin kaksi yötä. Hotellissa nukuin kuitenkin loput yöt, koska oli mukavampaa levätä omaan tahtiin, eikä nukkumista härinnyt ihmisten liikehdintä illalla tai aamulla. Illallinen dojolla oli 800yen ja aamiainen 300yen. Yöpymisestä veloitettiin 2000yen. Sakudojon nettisivulla on varmaan tulevana vuonna päivitetyt hinnat. Neljästä hotelliyöstä ja kolmesta aamiaisesta maksoin 25000yen. Hinnoita tuli mieleen, että kaupoissa merkitty hinta on veroton ja vero lisätään kassalla, jolloin saa usein 1,2 ja 5yen kolikkoja, joilla ei oikeastaan ole käytännön arvoa.
Seminaari pidettiin urheiluhallissa, budokanissa, muutaman kilometerin päässä sensein dojolta. Sinne dojolta matkasi mukavasti pyörällä. Hotelliltani harjoittelupaikalle oli vain muutama sata metriä. Joka päivän harjoitteluaika oli 11 - 15, missä oli puolen tunnin tauko. Seminaarimaksu oli sunnuntaita lukuunottamatta 3000 yeniä päivältä. Sunnuntaina kaikki osallistuivat näytökseen. Katsojina oli jonkin verran paikallisia ja kaupungin isiä. Esityksen, Embukai, jälkeen oli vielä treeni.
Sunnuntai buffét oli 2000yeniä. Siihen sisältyi ruokaa niin paljon kuin jaksoi syödä ja juotavaa janon mukaan. Ruuan nauttimisen jälkeen oli esiintymisohjelmat ja puheet.
Paluumatkalle lähdin aikaisin maanantai-aamuna. Paluuseen pätee jokseenkin samat asiat kuin menoonkin. Pikajunalla matkasin Tokion asemalle ja vaihdoin N'EX junaan, joka meni Naritaan. Sielläkin on kauppoja, mutta niiden tarjonta on samanlaista, kuin muidenkin lentokenttien eli alkoholia, tupakkaa, hajusteita jne.
Edellä kerrotusta voi laskeskella jonkinlaisen matkabudjetin. Jos lentolippu maksaa 1000€, niin päivittäiseksi menoksi kannattaa laskea ainakin 100€ (majoitus, harjoittelu, syöminen, junat) Itselleni yhdeksän päivän reissu maksoi n. 2000€. Halvemmallakin pääsee ja enemmänkin saa varmasti kulumaan.